Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 22. elokuuta 2016

Tonttujen lempeä

Talvioiden aikaan tonttujen lempi leiskuaa...


...mutta arvatkaapa mitä! Näistä ei kumminkaan tullut paria, vaan tonttutyttö lähtee Suomea kohti toisen tonttu-ukon saattelemana :)

Mikäli tahdot vaaleasävyisen kotitontun vahtimaan lukaaliasi, tämä kuvan urosyksilö olisi vapaana lähtöön. Hänen lentolippunsa maksaa 10 euroa.

Vielä teillä on mahdollisuus tilata Tonttupuodista tonttuja edulliseen kesähintaan 35 euroa/kpl. Syyskuun alusta lähtien tontut tulevat olemaan normaalihintaisia. Laitoin Facebookin Tonttupuotiin lisää kuvia.

Teen siis tontut toivomusten mukaan valkoisella tai harmaalla parralla, silmillä tai ilman. Vaatteiden väreihin voit myös vaikuttaa. Teen myös perinteisillä joulutonttuväreillä.

---

ILMOITUSASIAA:

Olen lähettänyt kaikille sitä pyytäneille kutsun suljettuun blogiini. Saattaa olla, että kutsu on mennyt roskapostikansioosi. Ainakaan 14 kutsuttua ei ole kirjautunut uuteen blogiin. Jos teillä on ongelmia, laitta minulle sähköpostia, niin lähetän uuden kutsun. 

Lisäksi kaksi sähköpostiosoitetta on lähettänyt vikaviestin, eli kutsu ei ole tullut perille. Ota yhteyttä, jos et ole saanut kutsua.

Mikäli tahdot tulla mukaan suljettuun blogiini, käy lukemassa ensin tämä postaus. Klikkaa.

Suljettuun blogiin tuli uusi postaus tänään...tarina jatkuu :)

lauantai 20. elokuuta 2016

Yksitoista vuotta sitten oli näin...


                 ...ja viime vuonna oli näin:






Niin se elämä ja suhde muuttuu pussailusta kottikärryjen työntämiseen kuraiset saappaat jalassa, mutta taakkana on maailman suurin aarre!

Viime vuonna päätimme ottaa kuvia kymmenennen hääpäivämme kunniaksi. Kuvat piti ottaa juuri silloin, kun luumupuu olisi kukassa. Harmiksemme mieheni oli juuri silloin vasta toipumassa leikkauksesta ja on kaikissa kuvissa tönkkö, koska ei voinut juurikaan taivuttaa vartaloaan. Todella monista otetuista kuvista vain muutama on kiva. Lähikuvissa hän näyttää kaikissa melko kärsivältä.  Tämä meidän kolmihenkinen porukka osaa olla mahdoton kuvattava. Kun yksi hymyilee ja katsoo kameraan, kaksi muuta on väärinpäin. 

Mahduimme kuitenkin vielä hääpukuihimme. Mieheni sai kyllä rutata vetoketjuani selässä kiinni, mutta ihan hyvin pystyin hengittämään ;) Hartoillani minulla on mummoni virkkaama huivi, käsissäni toiselta mummolta saamani sormikkaat, päässäni äidin antama kukkaseppele, jalassani kumpparit. Myös miehelläni oli kumisaappaat jalassa.

Kuvaaja, joka nämä kuvat otti, ei ole ammattivalokuvaaja ja se taas näkyy valoissa ja varjoissa. Onneksi hän tosiaan otti niin monta kuvaa, että sieltä muutama kiva löytyi. 







torstai 18. elokuuta 2016

Ompelua pojalle

Tämä miehenalku kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaikka neljä vuotta ei ole vielä tullut täyteen, ostin hänelle jo yhdet 116-senttiset talvihousut. No, oikeasti hänen kokonsa on 110, mutta housut olivat niin kalliit, että tahdon niiden mahtuvan myös ensi talvena. Hyvin niitä voi jo nyt käyttää, kun taittaa kerran sisäänpäin lahkeen.  Sitten kalliista vaatteista halpoihin....Poika tarvitsee uusia pyjamia, sillä hänellä on sellaisia mikrofleecekankaisia kokohaalarimallisia pyjamia vaikka millä mitalla, mutta ne eivät enää toimi. Ennen suosimme kovasti haalareita, ettei selkä jää paljaaksi ja että yövaippa pysyy hyvin. Nyt kuitenkin kun poika on ollut jo pitkään ilman vaippoja ja käy yöllä itse potalla, hän ei saa haalareita itse päälleen takaisin. Kaksiosaiset pyjamat toimivat siis paremmin. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja päätin surauttaa pojalle muutamat uudet. 

Paidan ja housujen kaavat ovat molemmat Ottobresta, mutta eri numeroista. Paita on ihan päiväkäyttöön tarkoitettu ja housut ovat pyjamahousut. Tykkään paljon tuosta paidan kauluksesta ja päätin tehdä pyjamia, jotta opin kauluksen ompelun. Jos saan siedettäviä pyjamia aikaiseksi, voin tehdä ihan päiväkäyttöön tarkoitettuja paitoja myöhemmin. Se olikin hyvä idea, sillä minusta kaulus on aika hankala. Se alkaa melkein väkisin vetää tuosta hihasaumasta lähtevän kanttauksen ja kaula-aukon kanttauksen yhtymäkohdasta. Aaargh.

Housujen kaava on muuten hyvä, mutta vyötärö saisi tulla korkeammalle. Laitoinkin joihinkin lisäosan kuminauhakujalle. 

Pyjama on tehty erilaisista paloista. Raitakankaan ostin silloin, kun Domskuli oli vauva. Oli tarkoitus ommella siitä jotakin, mutta sehän jäi, kun Domskupoika tarvitsi jatkuvaa huomiotani...Nyt kangasta ei enää ollut riittävästi, joten yhdistin siihen vihreää ja keltaista yksiväristä trikoota. Paidan selkäosa on keltainen. Kuvassa paidan alla on toinen paita, joten hihat kiertävät. Normaalissa käytössä tuota ei siis tapahdu, vaan pyjama on oikein hyvä.


Surautin pyjamat myös monta vuotta marinoituneesta koirakankaasta sekä dinosauruskankaasta.


Lisäksi ompelin lämpimiä kotihousuja, joita tässä vetoisassa talossa talviaikaan paljon tarvitaan. Punaiset lököhousut tein isänsä vanhasta collegehupparista. Nuo hirveät fleecekankaat ompelin housuiksi, koska kotihousuille on paljon tarvetta, enkä tiennyt, mihin nuo melko ällöt kankaat käyttäisin. Olen ostanut ne joskus ajatuksena tehdä niistä Domskulle torkkupeittoja automatkoille tai muuta sellaista, mutta Domsku inhoaa peittoja. Potkii ne aina pois. Joten hyötykäyttöön kotihousuiksi ja sen jälkeen kierrätän ne naapurinpojalle, jos niistä on jotain vielä jäljellä ;)

Sitten voisinkin ihmetellä teille tuota kanttaamisen vaikeutta! Käytän lastenvaatteissa sitä kanttaustyyliä, joka Ottobressa opetetaan. Eli ommellan resorista leikattu pala ensin oikeat puolet vastakkain vaatteeseen, sitten kännetään resori nurjalle ja ommellaan oikealta puoleta kaksoisneulalla ja nurjalta sitten leikataan turhat pois. Kyllä minä niin olen mieleni pahoittanut monta kertaa! En saa pysymään kanttausta samanlevyisenä sitten millään. Ja kun ne kohtaavat vaikka hihan saumassa, toinen on leveämpi kuin toinen. Aaargh! Minulla ei ole mitään kantinkääntäjiä, joten on ihan vanhanaikaisesti hoidettava tämä homma, Ei ole minun juttuni, eikä harjoitus ole vieläkään tehnyt mestaria. Koiranvaatteissa käytänkin toisenlaista systeemiä, eli ompelen resorin kaksinkertaisena heti nurjalle puolelle ja sitten käännän sen oikealle ja ompelen yhden ompeleen reunaan. Minusta tämä on helpompi tapa. Tahtoisin kuitenkin oppia tuon toisen, koska kerran sitä lastenvaatteissa suositaan

lauantai 13. elokuuta 2016

Batman-nimpparit

Kahdeksas päivä elokuuta on Domingon nimipäivä. Mieheni on Domingo ja poikani Dominic, joten nimppareita olemme päättäneet viettää samana päivänä. Minä hoksasin edellisenä iltana, että poikain nimpparit ovat seuraavana päivänä, enkä ollut suunnitellut yhtään mitään. Tietty eihän nimppareita nyt tarvitsisi mitenkään erityisesti muistaa, mutta Domsku nauttii niin paljon kaikista yllätysjutuista, joten päätin toteuttaa samanlaiset pikajuhlat oman porukan kesken kuin viime vuonnakin.



Meillä ei ollut kaapissa edes kakkuaineksia, sillä olen jättänyt tosiaan venhänsyönnin minimiin jo ainakin puolitoista vuotta sitten. Mieheni ostaa itselleen valkoista vehnäleipää, mutta minä teen itselleni ja pojalle kaiken kaurasta, rukiista ja muista terveellisemmistä vaihtoehdoista. Tosin poika syö myös täysjyvävehnääleipää. Mieheni on siinä suhteessa niin chileläinen, ettei tahdo valkoisesta venhäleivästään luopua...enkä kyllä jaksaisi edes leipoa sitä määrää, mitä minun täytyisi, jos mieheni söisi yhtä paljon ruisleipää kuin mitä hän syö vehnäleipää!

No, päätin tehdä ihan perinteisen kakun vehnäjauhoista, sillä tiedän mieheni tykkäävän siitä kaikkein eniten. Hän lähti aamulla markettiin Yumbeliin ja pyysin tuomaan pussillisen vehnäjauhoja (ilman leivinjauhetta), mansikkamarmeladia (se on löysää hilloa pussissa) sekä vispikermaa (ei muovipullossa olevaa paksua kermaa eikä "kerma"vaahtojauhetta!) Hän osasi tuoda tällä kerralla ihan oikeat tarvikkeet :)



Eihän minulla ollut pojalle edes mitään pientä yllätyslahjaa, koska olin kokonaan unohtanut nimipäivät. Ajatukseni ovat jo syyskuun synttäreissä...Onneksi kätköistäni löytyi pikkuisia dinosauruksia, joita minulla oli säästettynä koristeluja varten pojan kolmivuotissynttäreille (ne jotka jäivät pitämättä kälyn sydänleikkauksen ja kaiken muun härdellin takia). Lisäksi päätin ommella pikaisesti softshellistä batman-naamion, sillä poika on transformoitunut batmaniksi viimeisen viikon aikana. Eilen leikkasin hänelle vanhasta mustasta hameesta viitan, keltaisesta fleecestä vyön ja tein naamarin harjoitusversion fleecestä, siitä tuli vähän liian iso. 

Tänä aamuna sitten tulostin salaa netistä batman-kuvioita. Leikkasin kangasta ja yritin surautella ompelukoneella niin, ettei Domsku huomaisi, mitä olin tekemässä. Vispasin munia ulkona katsellen, kun poika pyöräili. Vatkasin kermavaahtoa pojan viilettäessä batman-viittansa kanssa pitkin keittiötä. Väitin, että uunissa on kypsymässä ruokaa. Kakkupohjan taiteilin niin ylös verannalle kylmenemään, etteivät koirat saisi sitä käsiinsä.  Alkuillasta sitten sanoin miehelleni, että minun pitäisi nyt pestä alakerran lattiat, joten poikien pitäisi mennä yläkertaan leikkimään. Mieheni katsoi minua hölmistyneenä:" Mitä sinä nyt illalla alat lattioita pestä?" Minä pyörittelin silmiäni:" Etkö nyt tajua?"



Pojat kiipesivät yläkertaan ja sieltä alkoi kuulua iloinen kolina. Minä löysin mustan liekkikankaan kangaskätköistäni ja laitoin sen pöytäliinaksi, Mitään batmanimpää meillä ei todellakaan ole. Teippasin netistä tulostamiani pikkukuvia laseihin ja lamppuun. Tein jouluvaloista batmanvalot teippaamalla niihinkin kuvia. 



Kakusta tuli sellainen kuin nyt vartissa saa aikaiseksi. Väliin banaania, kondensoitua maitoa, mansikkahilloa ja kiiviä. Päälle kermavaahtoa ja turkinpippurirouhetta vähän koristeeksi, koska se on mustaa. Olin ajatellut, että voisin tehdä turkinpippurirouheesta batmankuvion, mutta pelkäsin, etteivät pojat jaksaa odottaa yläkerrasssa kovin kauan, joten luovuin ideasta. Päälle tökkäsin parit batmankoristeet. Pöydälle vielä pojan bätmän istumaan ja siinä se. Sammutin valot ja laitoin tuikkuja ja tunnelmavaloja. Sitten etsin YouTubesta 60-luvun batman-tunnarin ja laitoin sen soimaan. 

Poika kuuli tunnarin yläkertaan ja huusi minulle, miksi soitin batman-laulua. Mieheni sanoi, että menisivät alas katsomaan. Poika tuli hitaasti portaita alas ja jäi katsomaan olohuonetta puolivälissä portaita:" Äiti, miksi on joulu?" Selitin, että oli isin ja hänen nimipäivä ja että pidettäisiin batman-kemut. Soitin batman-tunnaria vielä muutaman kerran ja leikkasimme kakusta siivut.



Poika tykkäsi vaatimattomien pakettiensa sisällöstä. Paketit oli kääritty joulupaperiin, koska sitä ekana löysin ;) Loppuilta menikin leikkiessä pikkuisten dinojen kanssa. Ne laskettiin kaikilla kolmella kielellä. Jokaisella kielellä niitä oli viisitoista, fifteen, quince. Sitten käytiin värit läpi kolmella kielellä. Sitten tulikin meteori ja kaikki dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. 

Tämän jälkeen iltapesulle ja nukkumaan. Ajattelin taas kerran, että onpa hyvä, etten ole perfektionisti. Pieni poika riemastuu silloinkin, kun on vähän nähnyt vaivaa, vaikkei mikään ole lähellekään täydellistä. Perfektionisti ei olisi voinut tehdä vartin hutaisukakkua, vartin koristeluja, paketoida nimpparilahjoja joulupaperiin - niin ja melkein unohtaa koko nimpparit :) Olohuonetta ei ollut siivottu juhlakuntoon, vaatteita ei ollut vaihdettu lököasuista hienompiin, eikä vieraita ollut kutsuttu ja musiikki tuli kännykästä. Silti uskon pojan muistavan vanhempana kaikki tällaiset oman perheen pikkupartyt sadunhohtoisina. 



P.S. Jos ihmettelette, mitä tuo puolityhjä akvaario tekee taustalla, niin siellä ei ole kuin muutama puolisenttinen kultakalanpoikanen. Katsotaan, josko ne kasvaisivat. Isommat kalat ovat lammessa nyt, kun meillä on riittävästi sadevettä veden riittävän useaan vaihtamiseen.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Aromoiden aika ja elokuun tarjous


Peikkokukkulalla on taas aromoiden aika, eli mimosat kukkivat! Kaikkialla on keltaista ja tuoksuvaa! 


Flunssani jälkeen olen saanut tehtyä tonttutilaukset valmiiksi, nehän olivat jo melkein valmiina ennen sairastumistani. Nyt alan tehdä uusia, erilaisia värejä. Ja jospa uskaltautuisi lenkillekin liian pitkän tauon jälkeen.


Elokuun ajan nämä tontut ovat vielä tarjouksessa 35 euroa kpl. Lentolippu maksaa 10 euroa ja sillä lentää kaksi tonttua. Tällä hetkellä minulla on pari tonttua valmiina lähtöön saman tien. Teen tonttuja myös toiveiden mukaan, eli voit valita parran sekä vaatteiden värit.

Laitoin uusia kuvia facebookin Tonttupuotiin. Käy katsomassa!

---

P.S. Uuteen blogiini mahtuu vielä ihan hyvin mukaan :) Katso aiempia postauksia. Mikäli et ole saanut kutsua pyynnöstäsi huolimatta, laita sähköpostia.

maanantai 8. elokuuta 2016

Karvaisia ystäviämme talvella

Tässä seisoo karvalapsiamme talvisissa vaatteissaan. Vasemmalla on chihuahua Kerttuli, eli virallisemmin Gretel (8kk). Edessä on chihuahua Olivia (6v) ja ylimpänä on Saaga (n. 6 kk), jonka löysimme huhtikuussa Yumbelin kadulta.

Peikkokukkulalle eksyneestä ja tänne jääneestä Piukusuusta on tullut komea kolli. 


Gregorius (8kk) jäi sitten kuitenkin meille kotiin, sillä Dominic rakastui siihen niin kovin. Dominic on nimennyt Gregoriuksen Liidokiksi. 

 Saaga on hyvin leikkisä ja vauhdikas pentu. Se raahaa aivan kaiken löytämänsä etuovemme eteen ja järsii kaiken tunnistuskelvottomaksi.  

Zeus nauttii keittiön puolella kamiinan lämmöstä. 

Gregorius Pinky Paws eli Liidokki

Seita (myös kadulta löydetty noin 8 vuotta sitten) joutui polvileikkaukseen. Sille tehtiin uusi ristiside. Nyt se yrittää opetella kävelemään uudelleen neljällä jalalla. 

Seita joitakin päiviä ennen leikkausta Sillä on molemmissa lonkissa pahat kulumat. 

Onnenhippuja

Kun talvisade ropisee ikkunoissa, lämpimällä sohvalla on mukavaa maata.

---
P.S. Huomasitko aikaisemman postaukseni? Se on tärkeä. Käy kurkkaamassa.

lauantai 6. elokuuta 2016

Uusi blogini + päivitys

Kuten kerroin aiemmassa postauksessa, olen aloittanut uuden blogin, joka on yksityinen. Jos tahdot liittyä lukijaksi, lähetä minulle sähköpostia ja kerro itsestäsi hiukan. Aiemmassa postauksessa kerroin, miksi. Tahdon "tuntea" lukijani hieman paremmin kuin tähän asti olen tuntenut.

Olen nyt lähettänyt kutsun JOKAISELLE, joka sitä on pyytänyt. Eli jos et ole saanut kutsua, se ei missään nimessä johdu siitä, ettei sinua olisi "kelpuutettu" :) Kutsu ei ole tullut perille, jos et ole sitä saanut. 

Blogiin kirjautumisessa ja sen löytämisessäkin on ollut joillakin hieman vaikeuksia. Kirjoita heti sähköpostia, jos jotain tällaista ilmenee. Alkukankeutta tämä on ja varmaan ajan kanssa kaikki alkaa luistaa hyvin.

Uudessa blogissa ei ole lukijapalkkia, sillä se ei toimi yksityisessä blogissa. Eli sitä et voi ilmeisesti liittää lukulistallesikaan. Laita se vaikka kirjanmerkkeihin ja käy sitä kautta lukemassa.

Tervetuloa uuteen blogiini! 

mia.emilia@gmail.com

Peikkokukkulan blogi jatkaa ihan normaalisti kuitenkin, joten ei täältä tarvitse minnekään lähteä:)

---
Päivitys 7.8. klo 19.20 Chilen aikaa. Olen lähettänyt kutsun JOKAISELLE, joka on minulle sähköpostin lähettänyt ja kertonut itsestään. Mikäli et ole saanut kutsua, laita uudelleen sähköpostia minulle. Joidenkin kohdalla kutsu ei ole tullut ensimmäisellä kerralla ja jotkut ovat saaneet useammankin kutsun.


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Mullistus +päivitys

Peikkokukkulan perheen elämässä on tapahtunut mullistus. Minulle mullistuksien mullistus. Unelmani on käymässä toteen.  Suuri unelmani, joka ei mahdu Peikkokukkulan blogiin. Sen takia aloitan uuden blogin. Uusi blogi ei ole avoin ja julkinen kaikille. Tahdon pitää uuden blogin lukijakunnan pienenä, ainakin aluksi. Ehkä muutan joskus mieleni, ehkä en. Koska unelmani on minulle tärkeä, tahdon jakaa sen vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti tuntevat minut, sekä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kulkeneet elämässäni mukana Peikkokukkulan blogissa. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat hyväntahtoisia, jotka eivät pura pahaa oloaan kommenttilootaan. Tahdon ympärilleni hyvää energiaa myös virtuaalisesti. Mikäli tahdot tulla lukemaan, miten kuljemme kohti unelmaamme, lähetä minulle sähköpostia ja kerro hiukan itsestäsi. Kutsun sinut mukaan joukkoon.

mia.emilia@gmail.com


Peikkokukkulan blogi jatkaa silti normaalisti, eikä häviä mihinkään. :)

PÄIVITYS 5.8.16

Uudella on blogilla on pieniä teknisiä vaikeuksia. Jos et ole saanut kutsua pyynnöstäsi huolimatta, otathan yhteyttä. En ole jättänyt sinua pois mistään erityisestä syystä! :) Jos et pääse kirjautumaan blogiin, ilmoitathan siitä minulle. Yritetään keksiä, mistä ongelma johtuu. 

Chilen kansalliskukka copihue

tiistai 2. elokuuta 2016

Tonttutyttö etsii kotia

Tämä punasävyinen tonttutyttö etsii taas elämän kiemuroiden takia uutta kotia. Tarjoushinta on elokuun loppuun saakka 35 euroa + lentolippu 10 euroa. Mikäli tahdot antaa pestin kotitontulle, laita sähköpostia: mia.emilia@gmail.com.